A journey of a thousand miles must begin with a single step

lauantai 12. huhtikuuta 2014

Setback

Terveterve:D En oikeen oo hirrrveesti tänne ehtiny sen enempää kirjotella, oon ollu tooosi kiireinen! huhhhuh.. Mutta siis.. Ei kovin mukavaa settiä tuu nyt tähän. Olin maaliskuun puolessa välissä siellä Bostonissa käymässä, jospa sen perheen silleen saisin ja muutenkin paikkoihin tutustumista oli tiedossa. Noh, mun välilasku oli Islannissa ja sinne sitten äiti soittaa, että se alue missä suurin osa niistä ehdokkaisperheistä asuis niin se koulu ei ota muita kun ranskalaisia vaihtareita, eli toisin sanoen no can do siinä vaiheessa. Se reissu oli siis melkeenpä vois sanoa, että turha. Ihanaa todellakin oli! Ja herranjestas ne ihmiset <3 Muutenkin oli mageeta nähä aitoo jenkkilää omin silmin, ihan huikeeta! Pientä ahdistusta ehkäpä siinä, että matkaa on yli 6000km ennen kuin kotiin pääsee.. There's no place like home. Eiks se nii mee?

Matkalla lentokentälle kotimatka mielessä mulle ehdotettiin vielä New Yorkia ja New Jerseytä, jospa sieltä paikka löytyis. Hetken olin vielä toivon varassa, mutta tajusin, että aika iskee vastaan. Joten päätettiin, että en lähde vaihtoon ainakaan ens vuodeks. Jospa sit vaiks yliopistossa tms :D Hassua täs on se, et oon pitemminkin tosi helpottunut ja sinällään tyytyväinen ja harmitus on tosi lievää. Toki se olis ollut ihan loistava kokemus ja kaiken päälle hieno vuos, mutta jotenkin oon ilonen anyway, kun tiedän, että mulla on täällä aivan ihana joukkue <3


Eli tiivistettynä.. Vaihtovuos on nyt ns. hylätty ja elämä jatkuu!

Love  <3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti